Tämän blogin uusimmat kirjoitukset

Päivä KaPon tykinruokana

Petri Krohn — Tue, 11 Jan 2011 16:50:36 +0000

Toimittaja Sami Lotila kirjoittaa Suomen Kuvalehden verkkosivuilla tyrmäävästi Viron asioista, otsikolla Miksei Viron valtiojohto huolehdi oman maansa heikoista?

Yhteiskunnallinen kritiikki on tuttua. Mielenkiintoisempaa on kuvaukset siitä, kuinka Virossa on täysin tyrmätty suomalainen Viroa käsittelevä tietokirjallisuus. Kyytiä saavat niin Martti Turtola kuin Erkki Tuomioja.

Lotilan ei edes tarvitse mainita Bäckmanin Pronssisoturi -teosta vuodelta 2008, jonka vastaanoton rajuus ylitti kaikki odotukset. Viron suojelupoliisi Kapo leimasi jo ennalta Bäckmanin Venäjän "vaikuttaja-agentiksi". Kirjan julkistamistilaisuus oli Tallinnassa, kaupungin vapauttamisen vuosipäivänä 22. syyskuuta. Paikalla suuri joukko toimittajia ja joukko suomalaisia Viron ystäviä. Kirjasta oli tulossa päivän pääuutinen.

Vastaisku paljastui illan uutislähetyksessä: Kapo ilmoitti pidättäneensä Herman Simmin, johtavan virolaisen turvallisuusvirkailijan syytettynä vakoilusta Venäjän ulkomaantiedustelun (SVR) hyväksi. Vakoilusta oli tiedetty jo pitkään, ehkä vuosia, mutta pidätys ajoitettiin juuri samalle päivälle. Syitä oli ilmeisesti kaksi:

Vakoilu-uutisella saatiin aikaan uutispimento, joka peitti muut uutiset alleen, Pronssisoturi, hävisi ykkösuutisen paikalta.
Lähetettiin viesti Venäjän turvallisuuspalveluille. Kuviteltuun ja väitettyyn venäläisprovokaatioon (Bäckman) vastattiin samalla mitalla.

Törkeintä toiminnassa oli siis suomalaisten kirjailijoiden ja toimittajien käyttäminen turvallisuuspalveluiden tykinruokana. Neutraaleista tarkkailijoista tuli kertalaukauksella aktivisteja. Perustimme samana iltana Suomen antifasistisen komitean.

Kavkaz Centerin kirjoitukset SAFKAsta ja kirkkoherra Molarista

Petri Krohn — Fri, 24 Sep 2010 12:37:58 +0000

Kokosin listan kaikista tämän kevään ja kesän kirjoituksista Kavkaz Center sivustolla, jotka käsittelevät Suomen antifasistista komiteaa tai Pohjan seurakunnan kirkkoherraa, teologian tohtori Juha Molaria.

Ensimmäinen kirjoitus ilmestyi 31. maaliskuuta 2010. Samana päivänä Kavkaz Center julkaisi myös videon, jossa Doku Umarov ilmoitti antaneensa käskyn Moskovan metrossa 40 ihmistä tappaneiden pommi-iskujen suorittamisesta.

Kavkaz Centerin sisällön tuottaa Kaukasian emiraatin informaattis-analyyttinen palvelu, jota johtaa Movladi Udugov. Doku Umarovin ilmoituksen mukaan sivusto on emiraatin virallinen, valtiollinen tiedotuskanava.

This is a list of all articles on the Kavkaz Center web site that deal with the Finnish Anti-Fascist Committee or Dr. Juha Molari.

Russian KGB terrorists in Finland threaten to kill alleged sponsor of Kavkaz Center
Publication time: 31 March 2010, 17:32
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/03/31/11773.shtml

Russian KGB terrorists explain why they intimidate alleged Kavkaz Center administrator
Publication time: 2 April 2010, 18:47
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/04/02/11777.shtml

'Friends of Russia' target member of the European Parliament
Publication time: 10 April 2010, 13:28
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/04/10/11833.shtml

Finnish prosecutor's office issued a ruling on misconduct of 'Russia's friend'
Publication time: 15 April 2010, 16:11
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/04/15/11849.shtml

Russia's friend Abdullah Tammi denied entry to Estonia on suspicion of terrorism
Publication time: 28 May 2010, 09:43
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/05/28/12135.shtml

Estonian secret services warn about danger coming from Russia
Publication time: 29 May 2010, 08:50
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/05/29/12139.shtml

Friend of Russia Abdullah Tammi turned out to be an old and experienced agent of the KGB/FSB
Publication time: 30 May 2010, 17:02
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/05/30/12149.shtml

'Muslim-Christian public prayer' held in Finland for success of the KGB (FSB) terrorist gang
Publication time: 3 June 2010, 13:23
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/06/03/12173.shtml

Finns demand to put an end to criminal activities of the 'anti-fascist committee gang', working in favor of the KGB
Publication time: 18 June 2010, 16:08
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/06/18/12234.shtml

Another wave of lies against Kavkaz Center raised by KGB agents in Finland
Publication time: 11 August 2010, 18:44
http://www.kavkazcenter.info/eng/content/2010/08/11/12374.shtml

Russian agents in Finland urge KGB bosses to carry out terrorist attacks against Western critics of Russia
Publication time: 14 August 2010, 12:27
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/08/14/12387.shtml

Did Finnish police question 'Muslim' Abdullah Tammi about his links with Kadyrov killers?
Publication time: 5 September 2010, 14:05
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/05/12472.shtml

Finnish priest asks Russian FSB to eliminate Kavkaz Center, kill journalists, and blow up KC servers
Publication time: 14 September 2010, 22:05
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/14/12509.shtml

Pastor threatens Finland's Lutheran Church with rejection of Russian visa applications if defrocked
Publication time: 16 September 2010, 22:32
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/16/12525.shtml

Finnish Lutheran Pastor Molari offers his services as a hitman for the CIA to carry out murders of KC journalists
Publication time: 18 September 2010, 13:34
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/18/12539.shtml

Finnish pastor sent new 'operation report' on Kavkaz Center to Moscow KGB Center
Publication time: 22 September 2010, 12:12
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/22/12551.shtml

Finnish pastor Molari reports Dokku Umarov sent him threats by email
Publication time: 24 September 2010, 15:06
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/24/12557.shtml
Finnish police opens criminal investigation case against scandalous renegade pastor
Publication time: 25 September 2010, 15:18
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/25/12562.shtml
Media do not write about Udugov's 'sojourn in Finland', 'anti-fascist committee' complains
Publication time: 28 September 2010, 12:34
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/28/12571.shtml
KGB agents urge Finns to look for Umarov and Udugov in the streets of Helsinki
Publication time: 30 September 2010, 15:19
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/30/12580.shtml
FSB threatens Chechen, Ingush refugees in Finland
Publication time: 30 September 2010, 12:31
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/09/30/12576.shtml
Pastor Molari doubts about his health
Publication time: 2 October 2010, 13:01
http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2010/10/02/12586.shtml

Mitä Stubb tarkoittaa – Paasikiven mukaan

Petri Krohn — Tue, 31 Aug 2010 19:42:52 +0000

Niin sanotun ”suomettuneisuuden ajan” tärkein muistomerkki Nyky-Suomessa on kokoomuslaisen presidentin J.K. Paasikiven muistomerkki Paasikiven aukiolla Helsingissä. Patsaan juureen on kaiverrettu Paasikiven kuolemattomat sanat:
"Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”
Tosiasioilla tässä yhteydessä viitataan yhteen erityiseen tosiasiaan: Venäjä on suurvalta ja tulee aina olemaan. Viisaudella taas tarkoitetaan sitä, että Suomen tulee aina ottaa huomioon Venäjän legitiimit ”suurvaltaintressit”.

Tästä viisaudesta on kokoomuslainen ulkoministerimme Aleksander Stubb nyt lopullisesti sanoutunut irti. Väittämällä, että Venäjä ei ole suurvalta, Stubb antaa ymmärtää, että Suomen ei missään asioissa tule tai tarvitse ottaa huomioon Venäjän näkemyksiä tai intressejä.

Sotasyyllisyystuomiot voidaan purkaa – tai Ryti voidaan hirttää!

Petri Krohn — Fri, 20 Aug 2010 20:06:58 +0000

Sotasyyllisten tuomioiden kumoajat ja muut Rydin kunniaan palauttajat ovat olleet hämmästyttävän hiljaa koko kesän. Ilmeisesti he säikähtivät Rydin odottavissa olevaa hirttotuomiota ja erityisesti sen näkyvää symbolista toimeenpanoa.

Nyt kutenkin sotarikollisten etujärjestöt ovat herännet henkiin: Pekka Virkki, Karelia Klubi ry:n sihteeri, Pro Karelia ry:n nuorten sotasyyllisyystyöryhmän puheenjohtaja sekä Virtuaalikokoomus ry:n sihteeri sekä Uuden Ajan Aseveliseuran perustajajäsen ja sihteeri vaatii Uuden Suomen blogissaan sotasyyllisyystuomioiden purkamista:

Sotasyyllisyysasiaan ratkaisu

Vastaan hänelle omassa blogissani.

Kansainvälinen rikostuomioistuin

Kyllä sotasyyllisyystuomiot voidaan kumota – siten, että Suomi pyytää Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoa ohjaamaan kysymyksen Haagissa istuvan Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) käsittelyyn.

ICC:n sääntöjen mukaan eräs peruste, jolla tuomioistuin voi ottaa käsiteltäväkseen jo kertaalleen ratkaistun asian, on se, että kotimainen oikeudenkäynti järjestettiin suojaamaan syytettyjä kansainvälisen oikeuden ankarimmilta tuomioilta. Näin Suomessa tunnetusti tehtiin.

Suomen sotasyyllisyyslain väitetty ”takautuvuus” ei ole kansainvälisessä rikosoikeudessa tai Kansainvälisen rikostuomioistuimessa mikään puolustus, kansainvälinen rikosoikeus on yleispätevää ja sitä sovelletaan kansallisesta lainsäädännöstä riippumatta.

Oikeuskäsittelyn seuraus tuskin kuitenkaan olisi syytettyjen vapauttaminen tai vankeustuomioiden kumoaminen, todennäköisempi lopputulos olisi kansainvälisen normiston mukaiset ankarammat tuomiot, Rydin tapauksessa todennäköisesti hirttotuomio – tai sen ankarin mahdollinen nykyajan sovellus. Käytännössä tuo ankarin mahdollinen tuomio merkitsee julkisten muistomerkkien hävittämistä, haudan auki kaivamista, hautakivien jauhamista sepeliksi ja maallisten jäännösten hävittämistä Riihimäen ongelmajätelaitoksessa.

Jos Suomi yksin kuvittelee voivansa kumota tuomiot, se samalla astuu kansainvälisen yhteisön ja Yhdistyneiden kansakuntien ulkopuolelle. Tässä olikin oikeusministeri Kekkosen suuri viisaus, hän ymmärsi, että vain toimeenpanemalla oikeudenkäynnit ja tuomitsemalla sotarikolliset Suomi vai astua kansainvälisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.

Oman näkemykseni tuomioiden kumoamisesta esitin jo viime vuoden keväällä:

Sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta

Hitlerin kuolemanjälkeiset voitot

Petri Krohn — Thu, 12 Aug 2010 04:40:34 +0000

Leena Hietanen blogissaan siteeraa minua – kylläkin hieman epätarkasti. Täsmensin jo näkemystä kommentissa, mutta yhtä hyvin asian voi toistaa tässä.

Leena Hietasen juttu: Taistelu 1900-luvun perinnöstä osa 3.

Ajatus siitä, että Hitlerille ei saa antaa kuolemanjälkeisiä voittoja ei syntynyt Treblinkassa. Siellä synty juutalaisten aseellinen vastarinta ja myöhempi militarismi. Treblinkan vastarintaliikkeen tavoite oli erittäin vaatimaton, saada yksi vanki hengissä ulos, että hän voi kertoa maailmalle, mitä leirillä tapahtuu. Aseellinen kapina saattoi leirin hetkeksi vankien haltuun ja päästi riittävän monta pakenemaan. Tieto Treblinkasta pääsi Varsovan ghettoon. Kukaan ei uskonut tarinaa.

Ajatuksen siitä, että Hitlerille ei tule antaa kuolemanjälkeisiä voittoja, kehitti Emil Fackenheim 1960-luvulla. Hän nimitti tätä uutta käskyä 614. mitzvahiksi eli Tooran käskyksi.

Do not give Hitler posthumous victories

Fackenheimin tulkinnan mukaan juutalaisille oli Auschwitzin perintönä erityinen velvollisuus huolehtia siitä, että juutalaiset säilyvät kansana, uskontona ja rotuna.

The Commanding Voice Of Auschwitz

Tämä ajattelu on keskisessä osassa antamassa oikeutuksen Israelin ydinaseelle. Se ohjaa myös pitkälti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa.

Äärikansallisessa tulkinnassa käsky käsitetään siten, että kukaan juutalainen ei saa tuhoutua. Tai, että juutalaisen henki on aina arvokkaampi kun muslimin tai arabin henki.

Antifasistinen kysymys on, että mikä on Hitlerin kuolemanjälkeinen voitto? Onko se juutalaisten tuhoutuminen tai Saksan kansan sikiäminen ja leviäminen. Vai onko se fasistisen ideologian ja rotuopin omaksuminen – tehtiin se minkä kansan tai rodun nimissä tahansa.

Onko siis juutalaisilla erityinen velvollisuus välttää Hitleriläisen ajattelutavan omaksumista.

Erään vallankumouksen perintö – eli kunnianosoitus terroristeille

Petri Krohn — Fri, 06 Aug 2010 23:36:08 +0000

Kirjoitin seuraavaan tekstin Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman virkaanastujaispäivän aattona ja julkaisin pahamaineisessa Dissidentti -blogissa otsikolla Erään vallankumouksen perintö.

Olen rekisteröitynyt presidentti Obaman Internet-vaaliorganisaatioon ja saan häneltä ja hänen avustajiltaan säännöllisesti poliittista ohjeistusta. Tänään sain muistutuksen vuosipäivästä, USA:n merkittävä äänioikeusuudistus astui voimaan tasaan 45 vuotta sitten. Vuosipäivän johdosta julkaisen tekstin nyt Uudessa Suomessa.

Samalla tämä on eräänlainen huomionosoitus Mikael Storsjölle, joka nykysuomalaisista enkä parhaiten on ymmärtänyt väkivaltaisen vastarinnan oikeutuksen.

Yhdeksäntoista terroristia

Yhdeksäntoista aseistettua terroristia hyökkäsi eräänä kirkkaana syyspäivänä Yhdysvaltain symboliseen ytimeen. Miehet ovat kaikki valmiita uhraamaan henkensä itsemurhaiskussa. Pitkään salassa suunnitellun iskun rahoittajana toimii uskonnollisen fundamentalismin ohjaama terroristijärjestö. Iskun kohde on tarkoin valittu aiheuttamaan maksimaallisen järkytyksen läpi Yhdysvaltojen. Terroriteon perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin provosoida sota, joka tuhoaisi pahuuden valtakunnan.

Sota alkaakin reilun vuoden kuluttua keväällä ja päättyy usean vuoden ja noin miljoonan kuolonuhrin jälkeen terroristinen kannattajien voittoon – ja pahuuden valtakunnan täydelliseen tappioon. Syrjäytetty amerikkalaispresidentti viedään kahleissa tuomittavaksi, ei kuitenkaan Haagiin, vaan yhdysvaltalaiseen tuomioistuimeen.

Terroristijohtaja kylvää tuhoa pitkin Amerikkaa.

Ei, vuosi ei ole 2001, vaan 1859. Iskun kohteena on Yhdysvaltain liittovaltion asevarikko ja asetehdas Harpers Ferryssä, Potomac-joen varrella nykyisessä Länsi-Virginiassa, Etelä- ja Pohjoisvaltioiden tulevalla rajalla. Nimellisesti tarkoituksena oli takavarikoida 100000 muskettia ja jakaa ne Etelävaltioiden mustille orjille orjakapinan käynnistämiseksi. Terroristijoukon johtajana toimi John Brown niminen pitkäpartainen uskonnollinen fundamentalisti. Aate kulki nimellä abolitionismi, orjuuden vastustaminen.

Onnistumien iskussa oli alusta alkaen epätodennäköistä ja tuskin edes sen tekijöille tärkeää. Olennaista oli väkivaltaisella toiminnalla näyttää esimerkkiä omille joukoille sekä provosoida vastustajia mukaan väkivallan kierteeseen. Haaveissa saattoi olla myös marttyyrin asema. Useimmat Brownin miehistä kuolivatkin valtauksen päättäneessä tulitaistelussa. John Brown itse tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan ja hirtettiin.

Seurauksena oli Yhdysvaltain polarisoitumien abolitionisteihin ja heidän vastustajiinsa. Abolitionistipuolueen, republikaanien ehdokas Abraham Lincoln valittiin Pohjoisvaltioiden äänin presidentiksi vuonna 1860. Sovittamattomat moraaliset ristiriidat johtavat Yhdysvaltain hajoamiseen ja sisällissodan käynnistymiseen vuonna 1861.
Terroristijohtajan ruumisrenkutus
Pian sodan alettua muodostui Pohjoisvaltioiden marssilauluksi aiempia kappaleita yhdistelevä renkutus. Kertosäkeessä lauletaan ylistystä jumalalle, tai ehkä Jeesukselle. Itse säkeistöt kertovat, että vaikka John Brownin hirtetty ruumis mätänee haudassaan, hänen sielunsa jatkaa voitokasta marssiaan.
John Brown's body lies a-mouldering in the grave; (3X)
His soul's marching on!
(Kertosäe)
Glory, halle—hallelujah! Glory, halle—hallelujah!
Glory, halle—hallelujah! his soul's marching on!
Abolitionistit kirjoittelivat kilpaa uusia sanoja renkutukselle, jossa pyrkivät toinen toistaan kiivaimmin sanankääntein ja uskonnollisella paatoksella ylistämään terroristien väkivaltaa. Erään tunnetun version kirjoitti William Weston Patton vuonna 1861. Mukaan pääsevät nyt kaikki 19 terroristia:
He captured Harper’s Ferry, with his nineteen men so few,
And frightened "Old Virginny" till she trembled thru and thru;
They hung him for a traitor, they themselves the traitor crew,
But his soul is marching on.
Vihan vuosikerrat

Lopullisen ja ylittämättömän version kirjoitti kuitenkin Julia Ward Howe vuonna 1862. Howen säkeissä ei John Brownia enää suoraan mainita nimeltä. Tilalle ovat tulleet apokalyptiset näyt vallankumouksen joukkojen aikaansaamasta täydellisestä tuhosta. Tulen karaisemat tykkien rivistöt puhuvat nyt jumalallisella äänellä. Kertoja todistaa omin silmin nähneensä, että tuhon ylväys on Jeesuksen toinen tuleminen. Marssimassa ei enää ole yksin John Brownin sielu vaan myös taivaallinen sotajoukko ja jumalallinen totuus.

Laulu ja sen sanoitus tunnetaan nimellä ”The Battle Hymn of the Republic” – Tasavallan tasteluvirsi. Yhdysvaltain kansallisessa kuvastossa se on saavuttanut ohittamattoman aseman. Euroopassa samanlaiseen asemaan on päässyt ehkä vain Lutherin virsi ”Jumala ompi linnamme” kolmekymmentävuotisen sodan Ruotsissa ja myöhemmin kiihkoisänmaallisessa Suomessa. Rinnastusta korostaen Lutherin virsi tunnetaankin englannin kielellä usein nimellä “The Battle Hymn of the Reformation”.

Virsi ei mainitse John Brownia nimeltä, mutta Howe tuskin pyrki peittämään viittauksia Browniin. Hänen miehensä Samuel Gridley Howe oli yksi John Brownin terrori-iskun kuudesta salaisesta rahoittajista (Secret Committee of Six). Sanat tuovat vain uusia säkeistöjä marssilauluun. Kenellekään aikalaiselle ei ollut epäselvää mistä laulettiin.
Punaiset ja siniset osavaltiot

Puolueiden värit poliittisilla kartoilla vakiintuivat vasta vuoden 2000 vaaleissa: Republikaanien osavaltiot merkitään nyt vallankumouksen punaisella. Vuoden 2008 presidentinvaalien tulokset seuraavat kansalaissodan rintamalinjoja.

150 vuoden aikana Yhdysvaltain poliittinen kartta on kääntynyt päälaelleen. Prosessi on liian pitkä ja monimutkainen läpikäytäväksi tässä. Lopputulos on kuitenkin, se, että ne osavaltiot, jotka sisällissodassa kuuluivat Etelään ovat nyt republikaanien kiivainta tukialuetta. Pohjoisvaltiot ovat taas demokraattisen puolueen reviiriä.

Lincolnin puolue, Republikaanit, edustaa nyt äärimmäistä oikeistoa. Valkoihoiset protestantit, jotka ennen sisällissotaa olivat abolitionistien eturintamassa, ovat nyt WASPeja, poroporvarillisen yhteiskunnan taantumuksellisia tukipilareita. Sama inversio on tapahtunut myös kaikilla muilla yhteiskunnan akseleilla. Mustat ja muut vähemmistöt ovat demokraatteja. Suurkapitalistit ja suurmaanomistajat republikaaneja.

Muutos on ollut hidas ja se on vaiheineen vienyt lähes koko kuluneen 150 vuotta. Vielä 1960-luvulla merkittävässä asemassa olivat kansalaissodan jäänteet: pohjoisen liberaalit republikaanit ja etelän konservatiiviset ja rasistiset demokraatit. Kolme viimeistä demokraatti-presidenttiä, Johnson, Carter ja Clinton ovat kaikki etelästä ja nousseet valtaan etelävaltioiden äänillä. Vasta George W Bushin virkakausi on lopullisesti polarisoinut Amerikan. Vuoden 2008 presidentinvaalit olivat ensimmäiset, jotka aidosti käytiin oikeisto-vasemmisto akselilla.
Unohduksen politiikka (Pukki kaalimaan vartijana)
Lincolnin perinnön vartijoiksi joutuvat siis arvokonservatiivit, republikaanipuolueen patriootit. The Battle Hymn muuttui vallankumouslaulusta isämaalliseksi virreksi. Laulun vallankumouksellinen sanoma aiheutti kuitenkin ongelmia sen uusille omistajille. Unohduksen politiikka pyrki irrottamaan laulun kontekstistaan. Nyt Howen sanat pyritään näkemän itsenäisenä teoksena.

Yleisimmissä tulkinnoissa myös sanoja on muutettu. Siinä missä Howe lauloi ylistystä itsemurhaterroristeille sanoilla ”let us die to make men free”, nykyinen kastraattiversion kehottaa vaan elämän ja kuluttamaan: "let us live to make men free".

Ironia saavutti huippunsa, kun laulusta tuli Yhdysvaltain ”terrorismin vastaisen sodan” tunnuslaulu.

Taistelu Lincolnin perinnöstä

Darwinin ”Lajien synty” mahdollisti tieteellisen ateismin. Euroopassa ateismista tuli vallankumouksellisen ajattelun edellytys. Uskonnollisuudesta tuli taantumuksen tunnusmerkki, ”oopiumia” kansalle. Amerikassa kehittyi 1800-luvulla oma kristillisen sosialismin perinteensä. Kylmän sodan myötä kaikista sosialismin muodoista tuli kuitenkin Yhdysvalloissa kiellettyjä aatteita.

Missä siis Julia Ward Howe ja muut abolitionistit olisivat nykyajan ideologisella kartalla? Minun on vaikea nähdä heitä herännäiskristittyjen rinnalla puolustamassa Israelin terrorihyökkäystä Gazaan. Yhtäläisyyksiä on helpompi nähdä fundamentalistimuslimien al-Qaidaan ja sen johtajaan Osama bin Ladeniin. En kuitenkaan usko, että uskonto näyttelee abolitionistien ajattelussa fundamentaalista roolia, pikemminkin se edustaa aikakautensa yleistä ajattelua ja aikansa korkeinta tunnettua oikeudenmukaisuuden lähdettä. Uskonnollisuuden vaihtoehto, tieteellinen ateismi oli hädin tuskin syntynyt. Julia Ward Howe oli myös kiivas feministi ja naisten äänioikeuden ajaja, suffragetti. Voin hyvin nähdä hänet Suomessa 1970-luvun taistolaisena, tai missä tahansa marxilaisessa liikkeessä. Laulun sanoissa eivät oikeudenmukaisuutta jaa amerikkalaiset tykit vaan neuvostoliiton panssarit. Teleologinen viisaus ei tule jumalalta, vaan dialektisesta materialismista.

Tämä kaikki on tietysti puhdasta spekulaatiota. Kysymys Lincolnin perinnöstä on tosiasiassa edelleen täysin auki.
Kansalaisoikeusliike
Pohjoisen bolshevikkien sisällissodan jälkeinen miehitys etelässä (”Reconstruction”) päättyi täydelliseen epäonnistumiseen. Rasistinen taantumus palasi valtaan. Kysymys rotujen tasa-arvosta poistui Yhdysvaltojen politiikan eturintamasta lähes sadaksi vuodeksi. Lincolnin ajattelu palasi pintaan vasta 1950-luvulla kansalaisoikeusliikkeen myötä. Samalla alkoi taistelu Lincolnin perinnöstä.
Well, I don't know what will happen now. We've got some difficult days ahead. But it doesn't matter with me now. Because I've been to the mountaintop. And I don't mind. Like anybody, I would like to live a long life. Longevity has its place. But I'm not concerned about that now. I just want to do God's will. And He's allowed me to go up to the mountain. And I've looked over. And I've seen the promised land. I may not get there with you. But I want you to know tonight, that we, as a people will get to the promised land. And I'm happy, tonight. I'm not worried about anything. I'm not fearing any man. Mine eyes have seen the glory of the coming of the Lord.

1968 - Martin Luther King's Prophetic Last speech - Remember (linkki YouTube videoon)
Eräs tärkeimpiä viittauksia Julia Ward Howen sanoihin ja välillisesti Lincolnin vallankumoukselliseen perintöön on Martin Luther Kingin vuonna 1968, päivää ennen kuolemaansa pitämässä puheessa. Memphisissä, Tennesseessä mustille lakkolaisille pidetty puhe tunnetaan nimellä ”I've Been To The Mountaintop”. Se on elämään jääneistä amerikkalaispuheista ehkä viimeinen, joka on pidetty Amerikan mantereella. Kuolemansa aavistava, mutta sitä pelkäämätön King kertoo käyneensä ”vuoren hupulla” ja nähneensä ”luvatun maan”. Samalla hän antaa lupauksen, jonka toteutumista Yhdysvaltain mustat ovat odottaneet 40 vuotta: ”But I want you to know tonight, that we, as a people will get to the promised land.” Puheensa hän päättää suoraan lainaukseen Howelta: ”Mine eyes have seen the glory of the coming of the Lord.”

King oli gandhilaisen väkivallattomuuden tunnetuimpia edustajia. Sanojen pukeminen näkymäksi jumalallisesta kostosta on kuitenkin äärimmäisin väkivallalla uhkaamisen muoto.
United Socialist States of America

Newyorkilaista toiveajattelua. Yhdysvaltojen lipun polttamien on kuitenkin tarpeetonta, Obaman Amerikassa vallankumous on aitoamerikkalaista.

Barack Obaman vaalikampanja käytiin ideologisesti pimennetyin lyhdyin, ainakaan ideologiset kysymykset eivät koskaan yltäneet suomalaiseen tai edes kansainväliseen mediaan. Rotu oli vaalitaistelussa kielletyt aihe.

Ideologinen väritys tuli ensi kertaa esille vaalivoiton jälkeisessä puheessa. Obama lainasi kahdesti Lincolnia. Merkittävintä oli kuitenkin viittaus Kingin vuorenhuippu-puheeseen: ”I promise you, we as a people will get there.” Martin Luther Kingin lupaus ja visio on nyt käymässä toteen. Kansasta, ”we as a people” on tulossa Obaman uuden kansandemokratian keskeinen teema.

Virkaanastujaisten teemaksi on nyt muodostunut Lincolnin perinnön kaappaaminen taantumukselta. Tänään tiistaina Obama tulee vannomaan virkavalansa käsi samalla Raamatulla, jolla Abraham Lincoln vannoi valansa. Washingtoniin hän saapui junalla, samaa reittiä kuin Lincoln aikanaan. Lincolnilaisen vallankumouksen ilmeisin ylistys oli ”We Are One” -konsertti, joka sunnuntaina järjestettiin Lincolnin muistomerkillä. Edistykselliset teemat ja Lincolnin vallankumouksellinen symboliikka yhdistettiin tavalla jota Yhdysvalloissa ei ole tehty neljäänkymmeneen vuoteen.

Mitä siis on edistyksellinen Amerikka, jos se saa haltuunsa Lincolnin vallankumouksellisen perinnön? Suomalaisesta tai eurooppalaisesta näkökulmasta se voi tuskin olla muuta kuin sosialistinen. Vähintäänkin sillä tulisi olemaan keskeinen asema maailman sosialistisessa liikkeessä.

On epätodennäköistä, että Obama itse tulle johtamaan ideologista muutosta. Tämä jää kansan tehtäväksi. Obama ei tule julistautumaan sosialistiksi. Tämän ovat jo amerikkalaiset viharyhmät tehneet. Kaikesta siitä Yhdysvalloissa leviävästä vallankumouksellisesta kuvastosta, joka yhdistää Obaman marxilaisuuteen on kuitenkin vaikea nähdä, mikä on tehty pelottelutarkoituksesta ja mikä on toiveajattelua.

Aika näyttää, mihin Obaman kausi vie. Yksi asia on kuitenkin varma, Joseph McCarthyn haamu on lopullisesti karkotettu Amerikan poliittiselta näyttämöltä. Vallankumouksellisella symboliikalla Obama on luonut edellytykset syvälliselle ideologiselle muutokselle. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kansa saa itse vapaasti valita aatteensa. Amerikkalainen saa halutessaan lukea Leniniä ja kantaa punalippua avoimesti.

Mikael Storsjön vastine Kavkaz Centeriä koskevaan kirjoitukseeni

Petri Krohn — Fri, 06 Aug 2010 03:38:03 +0000

Kirjoitin edellisessä blogissani Mikael Storsjön toiminnasta Kavkaz Center -verkkosivuston ylläpitäjänä ja julkaisijana. Vaikka en kirjoituksessani suoranaisesti kritisoinut Storsjötä, voidaan siinä esitetyt huomiot nähdä kritiikkinä hänen toiminnastaan. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään Mikael Storsjötä vastaan, päinvastoin arvostan hänen rohkeuttaan hänelle tärkeiden asioiden puolustamisessa. Kriittisesti suhtaudun kuitenkin hänen suomalaisiin tukijoihinsa. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä:

Mikael Storsjö julkaisee Doku Umarovin eroilmoituksen – Suomi sensuroi

Mikael Storsjö kommentoi tekstiäni kaksi päivää myöhemmin. Jokin tekninen syy kuitenkin esti kommentin näkymisen. En ole mitenkään rajoittanut blogini kommentointia. En kuitenkaan seuraa kommentteja sähköpostilla enkä aktiivisesti hallintaliittymänkään kautta. Jostain syystä tämä yksittäinen kommentti jäi ”odottamassa arviointia” -tilaan. Kommentista tulin tietoiseksi vasta saatuani asiaa kokevan kirjeen Uuden Suomen päätoimittajalta Markku Huuskolta.

Kiitän Storsjötä kommentista. Esitän myös hänelle anteeksipyynnön kommentin julkaisemisen viipymisestä – siltä osin kuin se johtui omasta toiminnastani. Itse asioihin palaan myöhemmin.

Koska alkuperäinen kommentti jäi edellä kuvatuista syistä piiloon – ja koska haluan antaa Storsjölle puheenvuoron, julkaisen Mikael Storsjön kommentti tässä kokonaisuudessaan.

Ettei totuus unohtuisi ….

Sekä lainsäädännön että journalistiikan etiikan mukaan ero omistajan/ylläpitäjän ja toimituksen/päätoimittajan välillä on enemmän kuin hiuksenhieno. Esimerkkinä: eihän Nebula tai Niklas Herlin ole vastuussa Petri Krohnin kirjoituksista tällä palstalla - molemmat tahot lienevät siitä kiitollisia. Yhtä lailla – en ole Kavkazcenterin päätoimittaja enkä edes toimituksen jäsen. Harvat kirjoitukseni sivustoon kantavat poikkeuksetta oma nimeni jutun lopussa.

En siis vastaa kavkazcenter.com:n toimituksellisesta aineistosta. En myöskään vastaa PAND:n tai vapaaliikkuvuus.net:n sivustojen sisällöstä vaikka näiden järjestöjen sivustot ylläpidetään nettiservereissäni, kuten myös SKP:n pääsihteerin omat kotisivut ja Effin anonymiteettipalvelun TOR-serveri.

Sananvapaus ei ole vain juhlapuheiden korulause, vaan se on myös käytännön toimintaa. Kaikilla on oltava oikeus ja mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

Sananvapaus tosin ei ole kaiken kattavaa. Löytyy käsite nimeltään sananvapausrikos. Tällaisia ovat esim. yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kunnianloukkaukset. Petri Krohnin kirjoituksessa, kuten hyvin usein nk. likaisen troikan (JB, JM ja R”A”T) kirjoituksissa, aistii kirjoittajien huolimattomuus tai piittaamattomuus tämän ilmiön edessä.

Yllä olevan blogikirjoituksen osalta lyhyet kommentit:

en siis toimita kavkazcenter.com:ia enkä julkaise siinä olevia juttuja
en lähtisi kuvailemaan sivustoa "minun omaksi", jos näin tekisin tulisi vastalauseita päteviltä tahoilta
en tunne omaksi nimitystä Kaukasian Emiraatin "tiedotusministeriksi"; kutsukoon keltainen lehdistö minut vaikkapa linnuksi, en kuitenkaan osaa lentää
työpaikkani tarkan osoitteen ilmoittaminen julkisesti menee jo integriteetin puolelle. Muissa kirjoituksissa Krohnin aatetoverit julkaisevat kotiosoitteeni, puhelinnumeroni ja kohta kai kuvan Suomenlinnan kodistani. Mitä tällä tavoitetaan jätän lukijoiden arvioitavaksi.
Kavkazcenterin toimitustyössä ei ole mukana yksikään minun Suomeen auttama tsetseeni – sen sijaan heitä löytyy kylläkin useita Kidutettujen Kuntoutuskeskuksesta. En ole salakuljettanut ihmisiä, eikä minut ole tuomittu laittomasta maahantulon järjestämisestä.
Supon sensuroinnista minulla on omakohtaista empiiristä tietoa. Väite jonka mukaan Supo sensuroi Helsingin Sanomia ei kuitenkaan mahdu realismiin perustuvaan maailmankuvaani.
Itse asiassa, Umarovin lausunto Moskovan metroiskusta kuten myös Umarovin eroilmoitus julkaistiin molemmat muissa medioissa ennen kuin uutiset ehtivät Kavkazcenterin sivuille. Uutistoimistolle skuupin menettäminen on hiukan noloa, mutta pakko myöntää että näin kävi näissä tapauksissa. Kiinnostuneet löytävät perimmäiset lähteet googlaamalla.
väite siitä että Kaukasian emiiriksi ei voi nousta ilman minun hyväksyntäni on sinällänsä imarreltava, mutta yhtä epätosi kuin jokainen järkevä lukija saattaa ymmärtää.

Lopuksi haluan vielä esittää ihmetykseni siitä, että blogikirjoituksissa ja kommenteissa lähdetään näin herkästi henkilökohtaisuuksiin eikä anneta asioiden ja argumenttien riidellä. Lisäksi minun aatemaailmassani ”guilt by association” on vieras ja epäeettinen käytäntö. Hiukan jalostamalla tätä ajattelutapaa lienen minä (kuten kaikki muut ihmiset) vastuussa kaikesta pahasta minkä maailmassa voi kohdata (Six degrees of separation).

Mikael Storsjö

Mikael Storsjö julkaisee Doku Umarovin eroilmoituksen – Suomi sensuroi

Petri Krohn — Mon, 02 Aug 2010 12:16:30 +0000

Mikael Storsjö julkisti tänään ylläpitämällään ja toimittamallaan Kavkaz Center -sivustolla Kaukasian emiraatin emiirin Doku Umarovin virallisen eroilmoituksen. CE’s Emir Dokku Abu Usman resigned and appointed Aslambek Vadalov …

Doku Umarov on Venäjän islamilaisten terroristien johtaja. Viimeksi hän oli julkisuudessa, kun hän samaisella Storsjön sivustolla ilmoitti henkilökohtaisesti antaneensa käskyn Moskovan metrossa 39 ihmistä tappaneiden pommi-iskujen suorittamisesta.

Mikael Storsjö taas tunnetaan paremmin vihreänä kunnallispoliitikkona ja Heidi Hautalan johtaman Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin, Finrosforumin sihteerinä.

Uuden Suomen lukijoille Mikael Storsjö tuli tunnetuksi, kun hän yhdessä muiden Finrosforumin aktivistien – sananvapausjärjestö PENin entisen puheenjohtajan, Jukka Mallisen, tšetšeeniaktivisti Kerkko Paanasen ja sukukansa-aktiivi Ville Ropposen – kanssa vaati Suomen antifasistisen komitean jäsenten asettamista apartheid-pannaan – toisin sanoen, että heistä ei tulisi kirjoittaa lehdistössä, eikä heidän nimiään mainita muussakaan mediassa. Uusi Suomi, ilmeisesti ainoana suomalaismediana, Kavkaz Centerin lisäksi, julkaisi tämän vaientamisvaatimuksen.

Kavkaz Center-sivustoa toimitetaan Storsjön ”toimistohotellissa” Erottajan kulmassa RAKEn talon ylimmässä kerroksessa, osoitteessa Bulevardi 2. Samassa toimistossa Storsjö tuottaa myös Finrosforumin sivuston. Hymy-lehti luonnehtii Storsjötä Kaukasian emiraatin ”tiedotusministeriksi”. Mukana Kavkaz Centerin toimitustyössä on myös joukko Storsjön Suomeen salakuljettamia tšetšeenialaisia ”IT-asiantuntijoita” – ja ilmeisesti myös liuta suomalaisia ”Venäjä-tuntijoita”.

Doku Umarov luonnehtii Kavkaz Center-sivustoa sanoilla: ”Kavkaz Center is our Mujahideen website, the State website.” (Youtube video) Kavkaz Center on siis Kaukasian emiraatti -nimeä käyttävän terroristijärjestön virallinen, ”valtiollinen” sivusto ja tärkein tiedostuskanava.

Supo sensuroi?

Hämmästystä aiheutti tänään se, että Suomen lehdet Doku Umarovin eroilmoituksen uutisoidessaan kuvaavat ilmoituksen julkaissutta sivustoa sanoilla ”epävirallinen islamilainen nettisivusto” – mainitsematta lainkaan sen yhteyksiä Suomeen.

Katso esimerkiksi Helsingin Sanomat: Tšetšeenikapinallisten johtaja väistyy syrjään

Syntyy vahva epäilys, että kyseessä on sensuuri, mahdollisesti suojelupoliisin (SUPO) nimenomaisesta määräyksestä.

Umarovin eron taustat

Doku Umarovin nimi on äskettäin lisätty Yhdysvaltain ulkoministeriön terrorismin tukijoiden listalle. Kaukasian emiraattia ei Venäjän toistuvista vaatimuksista huolimatta ole ainakaan vielä lisätty tärkeämmälle, ulkomaisten terroristijärjestöjen listalle. Umarovin nimi terrorilistalla asettaa kuitenkin hänen läntiset tukijansa erikoiseen valoon. Eron tarkoituksena on ilmeisesti läntisen tuen mahdollistaminen jatkossakin ja Kavkaz Centerin tapaisten terroristisivustojen toiminnan turvaaminen. Eron myötä Kavkaz Centerillä ei yllättäen olekaan yhteyttä lännen tunnustamaan terroristiin.

Tosiasiassa Umarovin ero on vain kosmeettista. Tuntematon tšetšeeni-nimi ”Aslambek Vadalov” on nostettu virallisen keulakuvan asemaan. Umarov itse tulee johtamaan terrorijärjestöään, ”emiraattiaan” niin kuin ennenkin.

Sinimäen ihme ja Karjalan menetys

Petri Krohn — Thu, 16 Jul 2009 09:45:35 +0000

Viron vapautumien natsimiehityksestä olisi avannut Suomelle rauhan mahdollisuuden jo keväällä 1944. Sankarillisella puolustustaistelullaan Viron natsit siis varmistivat Karjalan menetyksen.

Sodanjälkeisenä aikana suomalaisten koulupoikien mielikuvitusta hallitsivat erilaiset ihmeaseet. Rakettikäyttöiset pommikoneet kylvivät avaruudesta tuhoa niin Moskovassa kuin New Yorkissakin. Näkymättömät kuolemansäteet tappoivat jokaisen bolsun ja punikin 100 kilometrin säteellä, Yhteistä aseille oli niiden tehtävä, nostaa Adolf Hitler haudasta ja kääntää toinen maailmansota Saksan voitoksi.

Tuon Aatu-intoilun seurauksena minunkin haltuun on joutunut kohtuullinen kokoelma Natsi-Saksan armeijaa ja ilmavoimia käsittelevää tietokirjallisuutta. Pelastin nämä ystäväni eteisestä, laatikoista, joissa oli roskiin tai kirpputorille meneviä kirjoja. Roskakirjat oli diskattu hänen äskettäin kuolleen isänsä kirjahyllystä. Ihmetellessäni hänen vähäistä ja toisaalta hänen isänsä suurta kiinnostusta Natsi-Saksaan, hän valotti isänsä kiinnostuksen taustasta.

Sota-aikana isä ja hänen kaksi helsinkiläistä koulukaveriaan olivat suorastaan muodostaneet kolmihenkisen Adolf Hitlerin ihailijakerhon. Kun uutinen Saksan antautumisesta saapui Suomeen, kavereista kaksi oli vetäytynyt kerrostalonsa ullakolle ja pistooli ohimolla ampunut aivonsa pihalle. Isä oli säästynyt verilöylyltä, mutta ei elinaikanaan ollut päässyt eroon tunnesiteistä idoliinsa.

Nyt tähän koulupoikamaiseen spekulaatioon on blogissaan innostunut Timo Aro. Hän yrittää istuttaa suomalaisten harteille jotain kunniavelkaa Viron natseille.

Hitleriaaninen vaihtoehtohistoriointi on julkaistu otsikolla Tästä(kään) ei puhuttu historiantunnilla. Sanoma on vapaasti tiivistäen seuraavanlainen:

Sankarillisella puolustustaistelullaan Narvan ja Sinimäen rintamilla Saksan virolaiset aseveljet ostivat Suomelle puoli vuotta lisäaikaa Saksan rinnalla ja siten mahdollistivat jatkosodan torjuntavoiton.

Natsimielisellä jossittelulla on perimmäinen ongelma. Johtaakseen mihinkään muuhun kun kärsimyksen ja murhaamisen pitkittymiseen, tarvitaan juuri tuo ihmease, joka pelastaa voiton Saksalle. Tätä lopputulosta ilmeisesti myös Timo Aro spekulaatiossaan toivoisi.

Irti sodasta

Suomen poliittinen johto oli jo 1942 ymmärtänyt Saksan häviävän sodan. Viimeistään vuonna 1943 oltiin valmiita irtautumaan sodasta sopivan tilaisuuden tullen. Sopiva tilaisuus olisi ollut sellainen, että Saksa olisi riittävästi heikentynyt ja helposti karkotettavissa Pohjois-Suomesta ilman ulkomaisten joukkojen apua.

Saksalaisille Suomi oli suoraan ilmoittanut, että Suomen pysyminen sodassa Saksan rinnalla edellyttää, että Saksa omalta osaltaan pitää hallussaan Suomenlahden etelärannikkoa.

Saksalaisten ja heidän virolaisten käyriensä menestys Narvan rintamalla siis merkitsi sitä, että Suomen irtautuminen sodasta viivästyi puolella vuodella. Rauhanteon viivästyminen johti siihen, että Suomi pakotettiin rauhaan entistä heikompana. Liittoutuneet taas olivat entistä vahvempia. Normandian maihinnousun tueksi tehty suurhyökkäys itärintamalla suuntautuikin Suomea, ei Saksaa vastaan. Seurauksena oli Kannaksen läpijuoksu ja kymmenettuhannet suomalaiset uhrit. Sankarillisella puolustustaistelullaan Viron natsit siis varmistivat Karjalan menetyksen.

Viron vapautumien natsimiehityksestä olisi avannut Suomelle rauhan mahdollisuuden jo keväällä 1944. Suomeen sijoitettuja saksalaisjoukkoja olisi uhannut joutuminen saarroksiin Itämeren perukoille. Kuvitelma Murmanskin valtaamisesta olisi jouduttu hylkäämään. Saksalaisjoukot olisi tarvittu muualla. Parhaassa tapauksessa ne olisivat perääntyneet hyvässä järjestyksessä ja jättäneet rintamavastuun suomalaisille. Lapin sota olisi vältetty.

Parhaimmassa, tai ehkä pahimmassa tapauksessa, Suomi olisi voinut irtautua sodasta jopa voittajana. Suomi olisi voinut pitää hallussaan Laatokan Karjalan, pääosan Kannasta ja ehkä osan Itä-Karjalaa.

Karjalan venäläiset ja ukrainalaiset uudisasukkaat eivät olisi päässeet palaamaan koteihinsa. Itä-Karjalan etninen puhdistus olisi onnistunut. Ryti ei olisi menettänyt kunniaansa. ”Fasistiset” järjestöt olisivat saaneet jatkaa toimintaansa. Sotaa edeltävä suojeluskuntien Suomi olisi kylmän sodan sillanpääasemana jatkanut eloaan francolaisen kurin alaisuudessa. Kommunistit ja muut ”maanpetturit” olisivat viruneet vankiloissa.

Jos 10 000 neuvostotykin voimin Kannaksella annettu kirjallisuus- ja yhteiskuntakritiikki olisi jäänyt saamatta, olisi myös 1960- ja 70 lukujen yhteiskunnallinen edistys jäänyt tapahtumatta, hyvinvointiyhteiskunta rakentamatta. Juhani Putkinen olisi presidentti ja Seppo Lehto pääministeri.

Viron kansallinen katastrofi

Narvan ja Sinimäen sankarillinen puolustustaistelu merkitsi Virolle kansallista katastrofia. Aineelliset ja miestappiot olivat tästä vain pieni osa. Yhä useampi virolainen värvättiin saksalaiseen rikollisjärjestöön, Waffen-SS:ään. Moni näistä natsikollaboraattoreista joutui jättämään Viron oikeudellisten seurausten pelossa. Kansallinen hajaannus merkitsi vakavaa uhkaa Viron kielelle ja kulttuurille. Myytti Neuvosto-Virosta ja vuoden 1940 vallankumouksesta miehityksenä sai yhä laajempaa jalansijaa. Laillinen valta ei päässyt palaaman Viroon. Rinnalle perustettiin miehityshallintoa jatkamaan kilpaileva laillisuuden jatkumo, joka pöytälaatikkotodellisuudessaan jakaa Viron kansaa aina tähän päivään saakka.

Sosialistisen Viron synty ja pistinteoria

Petri Krohn — Sun, 12 Jul 2009 15:32:38 +0000

Neuvostovirolainen historiankirjoitus selittää sosialistisen Viron synnyn seuraukseksi Viron kesäkuun 1940 vallankumouksesta. Luotettaviin aikalaislähteisiin vedoten kerrotaan yksityiskohtainen tarina siitä, kuinka Viron työläiset joukkovoimallaan syrjäyttivät presidentti Pätsin diktatuurin ja perustivat sosialistisen Viron. Tässä tarinassa Neuvostoliiton joukoilla ei ole mitään osuutta. Kukaan neuvostosotilas ei osoittanut ladattua asetta kohti ketään virolaista eikä uhannut pistimellä. Neuvostojoukkojen puuttumattomuus Viron sisäisiin asioihin olikin keskeinen osa kesän 1940 vallankumouksen ohjelmaa.

Ulkovirolainen historiankirjoitus sivuuttaa kaikki vallankumouksellisen toiminnan yksityiskohdat ja kiistää koko vallankumouksen tapahtuneen. Sosialismin pystyttäminen ja Neuvostoliittoon liittäminen nähdään suorana ja väistämättömänä seurauksena neuvostojoukkojen läsnäolosta.

Ulkovirolainen historia ei kuitenkaan pysty esittämään yhtään esimerkkiä siitä, kuinka neuvostopistimillä olisi Virossa vaikutettu yhdenkään virolaisen ratkaisuun. Suomalaisessa keskustelussa esimerkit kaivetaan virolaisesta fiktiosta, Jaan Krossilta tai Sofi Oksaselta. Pistintulkinnan tueksi ei pystytä esittämään yhtään aikalaislähdettä tai edes muistelmaa.

Poikkeuksen muodostavat vain vuoden 1939 tukikohtaneuvottelut ja kesäkuun 16. päivän neuvottelut, jossa koko Puna-armeijan voimalla painostettiin Pätsin Viron ylintä johtoa.

Suhde heinäkuun vaaleihin on vastakkainen. Ulkovirolaiset korostavat, että vaaleissa rikottiin Pätsin diktatuurin aikaisia vaalilakeja. Neuvostovirolaisille ne olivat vahva osoitus kansan tahdosta, selvä todiste sille, että Viron kansa oli yksimielisesti valinnut neuvostojen tien.

Itsenäisen Viron historiankirjoitus ei ole pystynyt minkäänlaiseen synteesiin näiden tulkintojen välillä. Se vain orjallisesti toistaa ulkovirolaista propagandaa.

17. heinäkuuta 1940 Vapauden aukiolla järjestetty suurkokous parlamenttivaaleissa (14-15. heinäkuuta) saadun voiton takia. Kuva: O. Viikholm
Zetterbergin valheet
Keskustelun vuoden 1940 tapahtumista on tällä kertaa avannut Timo Aro. Blogauksessaan otsikolla Oliko Viro ”miehitetty” vai miehitetty? hän luettelee joukon päivämääriä ja tapahtumia. Luettelon lähteenä on ilmeisesti jompikumpi Seppo Zetterbergin Viron historiaa käsittelevistä kirjoista (Molemmat toistavat saman tekstin.) Zetterberg on Viron apartheid-hallinnon tärkeimpiä tukijoita Suomessa. Hänen kirjansa toistavat yksipuolisesti ja kritiikittömästi ulkovirolaista historiankirjoitusta. Parhaan propagandan tyyliin toistetaan vain faktoja tai vähintäänkin pyritään välttämään suoranaisia valheita. Vaikutus ja vaikutelma saadaan aikaan sillä, miten valitaan kerrottava ja mitä jätetään kertomatta.

Vaihtoehtoinen kertomus kesän 1940 tapahtumista löytyy esimerkiksi neuvostovirolaisen historioitsija Olaf Kuulin vuonna 1980 ilmestyneestä kirjasta Revolutsioon Eestis 1940, jota Leena Hietanen referoi laajasti blogisssaan: Vallankumous virolaisittain 1940

Myös tässä kirjassa on pitkä luettelo päivämääriä tapahtumineen. Vaikutelma on kuitenkin aivan toinen.