Hitlerin kuolemanjälkeiset voitot

Leena Hietanen blogissaan siteeraa minua – kylläkin hieman epätarkasti. Täsmensin jo näkemystä kommentissa, mutta yhtä hyvin asian voi toistaa tässä.

Leena Hietasen juttu: Taistelu 1900-luvun perinnöstä osa 3.

Ajatus siitä, että Hitlerille ei saa antaa kuolemanjälkeisiä voittoja ei syntynyt Treblinkassa. Siellä synty juutalaisten aseellinen vastarinta ja myöhempi militarismi. Treblinkan vastarintaliikkeen tavoite oli erittäin vaatimaton, saada yksi vanki hengissä ulos, että hän voi kertoa maailmalle, mitä leirillä tapahtuu. Aseellinen kapina saattoi leirin hetkeksi vankien haltuun ja päästi riittävän monta pakenemaan. Tieto Treblinkasta pääsi Varsovan ghettoon. Kukaan ei uskonut tarinaa.

Ajatuksen siitä, että Hitlerille ei tule antaa kuolemanjälkeisiä voittoja, kehitti Emil Fackenheim 1960-luvulla. Hän nimitti tätä uutta käskyä 614. mitzvahiksi eli Tooran käskyksi.

Do not give Hitler posthumous victories

Fackenheimin tulkinnan mukaan juutalaisille oli Auschwitzin perintönä erityinen velvollisuus huolehtia siitä, että juutalaiset säilyvät kansana, uskontona ja rotuna.

The Commanding Voice Of Auschwitz

Tämä ajattelu on keskisessä osassa antamassa oikeutuksen Israelin ydinaseelle. Se ohjaa myös pitkälti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa.

Äärikansallisessa tulkinnassa käsky käsitetään siten, että kukaan juutalainen ei saa tuhoutua. Tai, että juutalaisen henki on aina arvokkaampi kun muslimin tai arabin henki.

Antifasistinen kysymys on, että mikä on Hitlerin kuolemanjälkeinen voitto? Onko se juutalaisten tuhoutuminen tai Saksan kansan sikiäminen ja leviäminen. Vai onko se fasistisen ideologian ja rotuopin omaksuminen – tehtiin se minkä kansan tai rodun nimissä tahansa.

Onko siis juutalaisilla erityinen velvollisuus välttää Hitleriläisen ajattelutavan omaksumista.